Kaupunki / paikka: La Paz, Uyuni (Bolivia)
Päivämäärä: 25. - 31.10.2013
Copacabanalta siirryttiin hienon maisemabussireissun siivittämänä La Paziin (lapasiin, hehheh) Bolivian pääkaupunkiin oleskelemaan ja parantelemaan oloa paria päivää (vatsa/kuume oli vaivannut tovin Copacabanalla molempia, joten rentoutuminen ei tehnyt pahaa). Majoituttiin hotelliin ja kultturelleihin kokemuksiin liittyi safkailu sekä tallailu kaupungilla. La Paz vaikutti pääkaupungiksi paljon mielekkäämmältä kuin esim. Quito. Ainoa ohjelma oli Salar de Uyuni -suola-aavikko kierroksen buukkaus, mikä otettiin hotellin läheisestä matkatoimistosta.
Salar de Uyuni - suola-aavikko
Salar de Uyunille otettiin kolmen päivän – kahden yön reissu. La Pazista otettiin yöbussi Uyunille ja tällä kertaa ykkösluokasta ei ollut tietoakaan. Maanantai aamulla odoteltiin kadulla maasturia jo tovi, kunnes kuski ilmaantui paikalle. Maasturi jaettiin Uudesta Seelannista olevan nuoren parin ja Englannista olevan vanhan parin kanssa. Käytiin tarkastamassa junien hautausmaa lähistöllä, minkä jälkeen kuski poimi erinäisiä tarvikkeita reissua varten ympäri kaupunkia. Lähtö viivästyi pari tuntia, mutta se ei omaa fiilistä haitannut.
Ekana päivänä pyörittii suolatasangoilla ja käytiin katsomassa muun muassa kaktussaarta. Mieleeni tuli heti Super Mario World, kun katsoi parin metrin korkuisia kaktuksia “saarrella” keskellä suola-aavikkoa. Lisäksi oli erittäin absurdin oloista nähdä auton renkaiden alla jäänoloista maa-aineista kilometrikaupalla – suola-aavikko on epätodellinen maailma. Toisena päivänä kävimme tutustumassa muun muassa tulivuoreen ja kipusimme aavikolta hieman ylemmäksi. En nyt lähde erittelemään sen enempää mitä kaikkea aavikkokierroksella nähtiin, koska eivät sanat riitä kuvamaan ainutlaatuista maisemaa. Katsokaa kuvista ja suosittelen kyllä menemään ihan paikan päälle katsomaan suolaisia maisemia.
Aavikon näkymää
Kaktussaari keskellä suola-aavikkoa
Karavaaniseurue
Onko karma olemassa?
Yksi jakamisen arvoinen asia mikä jäi reissulta mieleen oli englantilainen pariskunta. Mies oli juuri eläkkeelle siirtynyt Sean Connermainen niin ulkonäöltään kuin kohteliaisuudeltaan. Nainen oli puolestaan kova valittamaan kaikesta. Heitä kutsun tässä Seaniksi ja Hyacinthiksi. He olivat suunnitelleet viiden viikon aktiiviloman, johon kuului muun muassa viidakkoreissua, Inca trail patikointia ja ensimmäisenä vuorossa oli maastoautoreissu Bolivian suola-aavikolla. Sean säilytti hienosti oman arvokkuuden ottamalla rennosti ja valokuvaamalla maisemia, mutta Hyacint valitti vähän väliä joko siitä, että kuski oli kateissa, hänelle ei tarjottu vettä (joka oli hänen nenän edessä) tai että miehellä kesti liian kauan vessassa sekä niin edelleen. Vaimo ei selvästikkään ollut tälläisten aktiivilomien ystävä, mutta jonkinlaista karmaa koen olevan siinä, että huonon selän vuoksi Sean ei voinut osallistua Incatrailille vaan Hyacint joutuu yksin patikoitamaan ryhmän perässä pari päivää kylmässä ja sateisessa Perussa sekä yöpymään telttamajoituksessa. Tällä välin mies matkustaa junalla sekä bussilla Machu Picchulle, voi nauttia lämpimästä suihkusta sekä muista ylellisyyksistä. Onko tämä sitä karmaa?
Lisää kuvia Salar de Uyunilta voi käydä tsekkaamassa täältä.
[caption id=“” align=“aligncenter” width=“500”]
Vulkaanista toimintaa Salar de Uyunissa.[/caption]
[caption id=“” align=“aligncenter” width=“349”]
Salar de Uyunilta siirrytään seuraavaksi ARGH-Argentiinaan!![/caption]
